Perioditauko on nyt sitten lähes lusittuna. Tiitiwee oli lauantaista tähän torstaihin saakka vanhempiensa hyysättävänä. Käytännössä tuli siis juostua pienen elukan tavoin pitkin Satakuntaa. Nyt on aivan ihana olla taas Mansesterissa, kun tietää, ettei tarvitse juosta sukulaisissa ainakaan pariin viikkoon. Tämän vajaan viikon aikana Tiitiwee luki muutamaa kirjaa (kaikki vielä vähän vaiheessa). Snabba cashistä Tiitiwee on tykännyt ihan håmåna. Sata sivua vielä jäljellä. Tarkoitus olisi säästää ne sunnuntai-iltaan (maanantaina kirjan täytyy olla luettuna kirjallisuuskeskustelua varten). The Scarlet Letter on yllättävänkin hyvä. Tiitiweelle on valehdeltu, että kirja olisi ihan ahterista. Hyvähän tuo on. Ilonen talo ja Kennedys hjärna ovat vielä niin vaiheessa, ettei Tiitiwee sano niistä vielä mitään. (Kirjailijat siis järjestyksessä Jens Lapidus, Nathaniel Hawthorne, Kreetta Onkeli ja Henning Mankell.)
Kotiseutukierrokselta Tiitiween mukaan tarttui myös vino pino levyjä. Kentin uusin (Tillbaka till samtiden) oli ihan pakko ostaa, ja kun Äitiwee lupautui maksamaan, homma oli sillä selvä. Sahara Hotnightsin C'mon Let's Pretend ja Jennie Bomb lähtivät niin halvalla, että pakko ne oli parempaan talteen kerätä. Pikkuliikkeestä löytyi vielä Se Joululevy (ts. Josh Grobanin Noël), joten... Kuuden viikon ruokarahathan siinä sitten meni, mutta kerranhan sitä vain nälkään kuolee. CDON.comista pitäisi viikon sisään tulla vielä Tommy Körbergiä (Julen är här ja Stilla natt) ja Lauluyhtye Rajattoman uudenkarhea Maa. Sitten ei tarvitsekaan hetkeen ostaa yhtään mitään.
Eikä sitten mitään epämääräisiä kommentteja Tiitiween musiikkimausta, tacksåmycket. :D
Eipä tässä sitten kai muuta ollut. Tarkoitus oli kai vähän jotain mölistä, jotta huhut Tiitiween kuolemasta kumoutuisivat. (Se, ettei Tiitiwee ole kuullut tällaisista huhuista, ei tarkoita, etteikö niitä silti kiertäisi.) Ei klippiä, mutta kuva silti.]]>