(WSOY, 1996. 8. painos.)

"Herra Knightley, järkevä, noin seitsemän- tai kahdeksanneljättä ikäinen mies ei ainoastaan ollut perheen vanha, hyvä ystävä, vaan liittyi siihen läheisemminkin, hän kun oli Isabellan miehen vanhempi veli. Hän asui noin mailin matkan päässä Highburystä, missä usein kävi ollen aina tervetullut."
(s. 9)

"Emma ei oikeastaan pitänyt hänestä. Emma ei suinkaan ollut kärkäs löytämään vikoja, mutta hän epäili, että rouva Elton ei ollut todella hieno; varmakäytöksinen, mutta ei hieno. Emma oli miltei varma siitä, että hän ollakseen nuori nainen, vieras ja nuorikko, oli hieman liian varma."
(s. 257)

"Hän väheksyy tässä kiusaustaan", hän virkkoi. "Hän tietää olevansa väärässä, eikä hänellä ole mitään todellista perustetta. Paha. Hänen ei olisi pitänyt mennä kihloihin! Isänsä luonne!"
(s. 424)

"Tämä oli joka suhteessa niin oikea, niin sopiva ja moitteeton liitto, sekä eräässä mielessä niin kovin tärkeä, aivan erikoisen suositeltava ja harvinaisen onnellinen, että hänestä nyt tuntui siltä, kuin Emma ei koskaan olisi voinut kiintyä kehenkään sopivampaan henkilöön, ja että hän, rouva Weston, itse oli ollut maailman typerin ihminen, kun ei jo aikoja sitten ollut tullut tätä ajatelleeksi ja toivoneeksi. Miten harvat Emman tasolla olevista miehistä olisivat suostuneet vaihtamaan oman kotinsa Hartfieldiin!"
(s. 445)