Tiitiwee lukee kaksiniteistä painosta, tosin kakkososan lukeminen lykkääntyy hieman eteenpäin, sillä huomenna vaihdan Valjeanin Harryyn, Fantinen Hermioneen ja Javertin Roniin Kalkarokseen. (Ron on yöks.) ;)

Nyt kuitenkin WSOY:n vuonna 1951 Porvoossa painaman Kurjat-kirjan kolmannen painoksen ensimmäisen niteen satunnaiset herkkupalat.

"Jalokivet löytyvät vain maan synkistä uumenista; totuudet löytyvät vain ajatuksen huimaavista syvyyksistä. Hänestä tuntui kuin olisi hän nyt, laskeuduttuaan näihin syvyyksiin, harhailtuaan kauan kaikkein synkeimmissä sopukoissa, vihdoinkin löytänyt yhden tällaisen jalokiven, yhden tällaisen totuuden, ja hänestä tuntui kuin pitäisi hän sitä kädessään; ja hän katseli sitä hämmästyen ja ihastuen."
(s. 158)

"Fauchelevent oli odottanut kaikkea muuta, mutta ei sitä, että haudankaivaja joutuu itse hautaan. On kuitenkin totta, että haudankaivajatkin kuolevat. Kaivamalla hautoja toisille kaivaa itse omaa kuoppaansa."
(s. 386-387)

"Jokaiselle nuorelle tytölle tulee se päivä, jolloin hän katsoo näin. Onneton se, joka silloin sattuu sen katseen kohdalle.
          Tämä ensimmäinen katse sielusta, joka ei vielä tunne itseänsä muistuttaa päivänkoittoa taivaalla. Se on jonkin säteilevän ja tuntemattoman heräämistä. Se on jonkinlaista epämääräistä hellyttä, joka sattumalta ilmenee ja joka odottaa. Se on ansa, jonka viattomuus tietämättään virittää ja johon se saalistaa sydämiä, sitä tahtomatta ja tietämättä. Se on impi, jolla on naisen katse."
(s. 480)