Runokirjast ei oikee voi ottaa lauseit (virkkeit) siält täält, jote Tiitiwee kirijottaa tän yhre satunnaisesti plokatu runo malliks. Nii, ja pitää mar sitä kerskuu silki, et Tiitiwee yläasteaikane äirinkiäleopettaja tuntee Laaksose Heli. Ja Tiitiwee miälest Laaksose Heli o iha mahtava. Piste.


Ko aik ei kulu

Katota lehmän kans telkkari.
Hän ikävöitte äitiäs ja mää issätän
mee molemma jotta
ko laittais valkkian pessä
kopistelis lumet katolt
hakkais trapuist jää.

Ens mee yritetä tehr pitkästymise maailmaennätyst
mut sit tulee oikke ankkia
ja mää pakka lehmä autoho
ja mee mennä
Sparin parkkipaikal tekemä käsijarrukäänöksi.

Ja Oi! kui mää tykkän ko lehm kikatta.


(Toi siis o Heli Laaksose kirijast Sulavoi, jonka o kustantant Otava, ja vuareks mainitaa 2006.)

Ei muute mitää uut aurinko alt. Kosk noi Heli runot o nii julmetu hianoi, Tiitiweeki kirijottelee murtehella. Tää o kyl varmaa iha Tiitiwee omaa murret, eikä mitää hianoo murret. Toisaalt, ei mar sitä kiälii (tai eres murteit) voi muutekaa laittaa mitenskää paremmuusjärjestyksee. Sivuseikka.

Klippi siks, et mää e viäläkää tiärä, mikä v*ttu näit porilaisii vaivaa.